Vain vaikeassa tilanteessa olevista huolta pitävä yhteiskunta on oikeudenmukainen. Talouskasvua ei rakenneta leikkaamalla julkisista palveluista, sosiaaliturvasta tai ihmisoikeuksista. Säästöjen maksattaminen vammaisilla ihmisillä ja pitkäaikaissairailla on arvovalinta, jota en hyväksy. Jokaisella on oltava oikeus arvokkaaseen, yhdenvertaiseen ja turvalliseen arkeen. Vammaiset ihmiset ja pitkäaikaissairaat ovat yhteiskunnan täysivaltaisia kansalaisia. Heillä on muihin nähden yhtäläinen oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Heillä on oikeus päättää itse perustavatko he perheen ja, missä, miten ja kenen kanssa he asuvat. Heillä on muihin nähden yhtäläinen oikeus liikkua, opiskella, työllistyä, harrastaa ja vaikuttaa. Valtion on turvattava hyvinvointialueille ja kunnille riittävä rahoitus, jotta julkiset palvelut toimivat yhdenvertaisesti koko maassa.

Yhteiset talkoot alkaa olla taputeltu, vaikka keskustelu vasta alkaa. Tarvitsemme irtisidonnan, emme vain jatkuvan kasvun tavoittelusta ja fossiilikapitalismista, vaan talouden myyteistä, jotka talouspoliittista todellisuuttamme ohjaavat. Tarvitsemme rehellisempää talouspuhetta ja järjestelmän, joka toimii ihmisten, ei miljardöörien ehdoilla. Toivottavasti nämä talkoot toimivat osaltaan jonkinlaisena keskustelunavauksena. Koko sarja on nyt katsottavissa täältä: Kiitoksia kaikille talkoista. Erityiskiitos Vasemmistofoorumille, Vasemmisto Nytille ja Palkansaajasäätiölle sekä tuotantotiimille: Dimitri Ollikainen & Lasse Poser tekniikasta, kuvauksesta ja leikkauksesta, Veera Räsänen grafiikoista ja La Roca biiteistä. Iso kiitos myös haastateltaville ja kaikille teille katsojille.

Ehdotan alla olevaa nelijakoa politiikan lähtökohtien tarkasteluun: Politiikan lähtökohta Sodan ja rauhan suhde TUHON politiikka Sota on luonnon välttämättömyys: taistelua elintilasta. PELON politiikka Sodan mahdollisuus on politiikan lähtökohta. TOIVON politiikka Rauhan mahdollisuus on politiikan lähtökohta. ELON politiikka Rauha on välttämättömyys ydinaseiden, luontokadon ja ilmastokriisin aikakautena. Nämä politiikan muodot elävät rinnakkain. Niiden edustajia löytyy eri vuosisadoilta, ja sama ajattelija voi liikkua niiden välillä. Nelijaon avulla voidaan kysyä, mitä nykyinen kykymme tuhota elämän edellytykset kotimaapalollamme vaatii politiikalta - nyt! Tuhon politiikan selvin edustaja on saksalainen kenraali Friedrich von Bernhardi. Teoksessaan Germany and the Next War…

Istuin neljännesvuosisata sitten Eurostatin ja OECD:n työryhmissä asiantuntijana. Kehitimme ja otimme käyttöön sitä terveydenhuollon kustannusten ja rahoituksen laskentamallia, jota nykyäänkin käytetään kansainvälisessä vertailussa. Tunnen sen matematiikan, jolla valtioiden terveysmenoja mitataan ja ennustetaan. Juuri siksi minun on sanottava tämä ääneen: suomalaisessa poliittisessa keskustelussa hokema "kestävyysvaje" on myytti. Se ei ole luonnonlaki. Se on poliittinen silmänkääntötemppu, joka perustuu massiivisiin laskuvirheisiin, tahalliseen sokeuteen ja naamioituun tulonsiirtoon. Kun valtiovarainministeriön virkamiehet ja oikeistopoliitikot puhuvat kestävyysvajeesta, he väittävät vakavalla naamalla, ettei meillä yksinkertaisesti ole enää varaa hoitaa ikääntyvää kansaamme. Lääkkeeksi tarjotaan vain juustohöylää, asiakasmaksujen korotuksia ja velkajarrua.

Tervetuloa Yhteisiin talkoisiin, sarjaan, joka sukeltaa talouden myytteihin. Viidennessä osassa lähdemme selvittämään, onko kasvu parasta lääkettä, hoitaako markkinat ja kannattaako pienen Suomen taistella ekokatastrofia vastaan? Ja ennen kaikkea, onko kapitalismilla tulevaisuutta palavalla planeetalla? Tuotanto: Vasemmistofoorumi, Vasemmisto NYT ja VideopajaTuottaja, toimittaja ja käsikirjoittaja: Taneli HämäläinenKuvaus ja editointi: Dimitri Ollikainen ja Lasse PoserGrafiikat: Veera Räsänen ja Taneli HämäläinenBiitit: La Roca

Kuka minä olen ja mistä kirjoitan? Olen Mikko Nenonen – yleislääketieteen dosentti, tuotantotalouden eMBA ja julkisen sektorin kovaa ydintä pitkään katsellut ”toisinaanajattelija” suoraan Hartolasta. Kirjoitan asioista maalaisjärjen, kliinisen kokemuksen ja insinöörilogiikan leikkauspisteessä. Olen nähnyt poliittisen ja hallinnollisen koneiston sisältäpäin: takanani on pitkä kokemus kunnanvaltuutettuna, perusturva- ja tarkastuslautakuntien puheenjohtajana sekä sairaanhoitopiirin valtuuston ryhmäpäällikkönä. Olen siis istunut juuri niissä pöydissä, joissa sote-järjestelmiä rakennetaan – ja nähnyt aitiopaikalta, kuinka ne kaatuvat omaan mahdottomuuteensa ja raskaaseen byrokratiaansa. Tässä blogissa en tyydy toistamaan poliittista jargonia tai päivänpolitiikan "zombikieltä", jolla vaalienaluskeskustelua yleensä pyöritetään. Tavoitteeni on purkaa poliittisia itsestäänselvyyksiä, kyseenalaistaa näennäisliike ja osoittaa, mihin järjestelmien miljardien eurojen rakenteellinen hukkavirta oikeasti karkaa.

Yhdysvaltain senaattori Bernie Sanders avasi kesäkuussa New York Timesin vieraskynässään keskustelun, jota suomalaisessa politiikassa vältellään kuin ruttoa. Otsikolla ”A.I. Is a Public Resource. You Should Own Half of It” hän vaati tekoäly-yhtiöiden suoraa osittaista sosialisoimista kansallisella sijoitusrahastolla. Perustelu oli yksinkertainen ja vastaansanomaton: tekoälyä ei luotu tyhjiössä Piilaakson miljardöörien neroudesta. Se on koulutettu koko ihmiskunnan yhteisellä henkisellä ja aineellisella pääomalla – vuosisatojen aikana kertyneellä tieteellä, taiteella, kielellä, koodilla ja kansalaisten arkitiedolla. Teknojätit ovat vain pystyttäneet aidan yhteismaan ympärille ja alkaneet periä siitä digitaalista vuokraa. Sandersin analyysi ei ole uusi. Se on suoraa jatkoa 1800-luvun lopun klassiselle poliittiselle taloustieteelle.

Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja luonnonvarojen ylikulutus ovat nostaneet esiin tarpeen laajoille yhteiskunnallisille muutoksille. Yhä useammin puhutaan vihreästä siirtymästä, jolla tarkoitetaan siirtymistä fossiilisista energialähteistä kestävään talouteen ja ympäristön kannalta vastuullisiin tuotantotapoihin. Vihreä siirtymä ei kuitenkaan ole pelkästään tekninen tai ympäristöpoliittinen projekti, vaan myös syvästi yhteiskunnallinen kysymys. Keskeiseksi nousee kysymys siitä, miten muutoksen kustannukset ja hyödyt jakautuvat eri väestöryhmien välillä. Ekososialismi tarjoaa tähän keskusteluun näkökulman, jossa ekologiset ja sosiaaliset kysymykset nähdään erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Sen mukaan vihreän siirtymän onnistuminen edellyttää työväenluokan ja ammattiliittojen aktiivista osallistumista sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja. Ekososialismi yhdistää ympäristöajattelun ja sosialistisen yhteiskuntakritiikin.

Tervetuloa Yhteisiin talkoisiin, sarjaan, joka sukeltaa talouden myytteihin. Neljännessä osassa lähdemme selvittämään, ovatko tulo- ja varallisuuserot hyvä asia, selviämmekö ilman rikkaita vai elävätkö nämä muiden kustannuksella ja valuuko varallisuus myös köyhemmille? Ja ennen kaikkea, ovatko talkoot yhteiset rikkaiden rikastuessa ja köyhien köyhtyessä? Tuotanto: Vasemmistofoorumi, Vasemmisto NYT ja VideopajaTuottaja, toimittaja ja käsikirjoittaja: Taneli HämäläinenKuvaus ja editointi: Dimitri Ollikainen ja Lasse PoserGrafiikat: Veera Räsänen ja Taneli HämäläinenBiitit: La Roca

Eilen (03.10.2026) Tampereella oli NÄKYMÄ -festivaali, Helsingin KÄÄNNE -festivaalin sisar. Ohjelmaa oli koko päiväksi, iltaa myöten, ja parhaimmillaan uuden Nekalab- kulttuurikeskuksen suuri sali oli tupaten täynnä. Festivaalin ideana oli ja on etsiä uutta tulevaisuuden näkymää politiikan tekemiselle. Monipuolisesti kartoitettiin yhteisöllisyyden, osallistumisen ja osallisuuden ehtoja ja muotoja osana kansalaisyhteiskunnallistoimintaa. Suuret ideat eivät synny kuulemma Eduskunnassa vaan kansalaistoiminnassa. Uusia politiikan ideoita kaivattiin ja siihen tarvitaan poliittista mielikuvitusta. Ajatus, joka on tuttu jo 1960 -luvulta: ”olkaa realisteja, vaatikaa mahdotonta!” Oma käsitykseni on, että poliittinen mielikuvitus ei nyt enää riitä, vaan tarvitaan elämän ehtojen mielikuvitusta…

Saatteeksi: Martti Koskenniemen erinomainen luento Tiede- kulmassa (01.10.2026) asetti kysymyksen liberaalidemokratian ikuisesta dilemmasta: Kansan edustaminen vai ihmisoikeudet? Hän ajautui tunnustamaan liberaalidemokratian voimattomuuden ekologisten haasteiden edessä ja asettui puolustamaan elämää vaikka se vaatisi luopumista demokratiasta. Mutta onko liberaalidemokratialle parempia, demokraattisempia vaihtoehtoja? Demokratian tulevaisuus … Koskenniemelle esitettiin tilaisuuden lopuksi yleisökysymys: ”Minkälainen tulee olemaan demokratian tulevaisuus, 20-50 vuotta eteenpäin? Mitä uskallat sanoa? Nyt, jos ennustus osuu oikeaan, niin sitten sinut muistetaan!” Koskenniemi vastasi: ... minä luulen, että tuolla aikajanalla, 20–50 vuotta, me tulemme elämään semmoisessa maailmassa, jossa on edelleen monenlaista elämisen tapaa. On valtioita, jotka ovat jossakin suhteessa demokraattisia ja valtioita, paljon valtioita, jotka eivät ole ollenkaan demokraattisia.

"Raskaat verot langetetaan siivelläeläjille, kuten vanhuksille, raihnaisille - ja erityisesti pienille lapsille." sanoo professori Ratigan samalla kun varastaa vanhuksen kepin Disney-elokuvassa Basil Hiiri - mestarietsivä. Tämä lainaus on tuntunut minusta kovin kuvaavalta tällä vaalikaudella, kun tiedämme lapsiperheköyhyyden kasvaneen tällä vaalikaudella. Nyt kun oikestopuolue kokoomus on julkaissut "Jarrua velalle"-listansa, huomaan tuon lainauksen palaavan uudestaan ja uudestaan mieleeni. Teknisestihän kokoomus ei ole missään vaiheessa lisännyt tulojen verotusta - eikä aio tehdä niin jatkossakaan. Kokoomuksen saivartelut Verojen nostamisen sijasta kokoomus on "vain" nostanut ruoan hintoja, sairastamisen kustannuksia - ja aikoo tehdä tulevaisuudessa koulutuksestakin maksullista.

Oli ehkä aika jolloin asiat/ilmiöt saattoivat olla universaaleja/riippumattomia, mutta oikeisto on tuhonnut tämän horisontin.

Tervetuloa Yhteisiin talkoisiin, sarjaan, joka sukeltaa talouden myytteihin. Sarjan kolmannessa osassa lähdemme selvittämään, onko ay-liike talouskasvua jarruttava mafia, onko lakot turhia ja mikä on järjestäytymisen merkitys työn murroksessa keskellä massatyöttömyyttä? Tuotanto: Vasemmistofoorumi, Vasemmisto NYT ja VideopajaTuottaja, toimittaja ja käsikirjoittaja: Taneli HämäläinenKuvaus ja editointi: Dimitri Ollikainen ja Lasse PoserGrafiikat: Veera Räsänen ja Taneli HämäläinenBiitit: La Roca

Tasan kolme vuotta sitten maamme uunituore hallitus valmistautui ensimmäiseen budjettiriiheensä kesän rasismikohujen jälkeen. Moni heräsi tuiki tavalliseen aamuun. Helsingin yliopistolla aamusta tuli kuitenkin erilainen: kourallinen opiskelijoita aloitti valtauksensa yliopiston aulassa 19. syyskuuta 2023. Valtaus kasvoi salamannopeasti. Erinäköisiä valtauksia oltiin nähty Helsingin yliopistolla vuoden 1968 Wanhan valtauksesta lähtien varsin tasaisin väliajoin. Nyt alkaneessa valtauksessa oli kuitenkin jotain poikkeuksellista – se kohdistui nimenomaan maamme hallitukseen ja oli laajuudeltaan ennennäkemätön. Korkeakoulujen edustajat ja henkilöstö asettuivat monen valtauksen vaatimuksen kannalle. Opiskelijat jäivät yöpymään yliopistolle budjettiriihen jälkeenkin aina 6.10. saakka, 18 päivän ajaksi. Valtaus jatkui muualla tätä pidempäänkin.

Tervetuloa Yhteisiin talkoisiin, sarjaan, joka sukeltaa talouden myytteihin. Sarjan toisessa osassa lähdemme selvittämään, onko verotus varkautta, onko meillä varaa hyvinvointivaltioon ja miksi verotus lähtökohtaisesti aina suljetaan talouspolitiikan keinovalikoiman ulkopuolelle? Ja ennen kaikkea, kenen etua tässä ajetaan? Tuotanto: Vasemmistofoorumi, Vasemmisto NYT ja VideopajaTuottaja, toimittaja ja käsikirjoittaja: Taneli HämäläinenKuvaus ja editointi: Dimitri Ollikainen ja Lasse PoserGrafiikat: Veera Räsänen ja Taneli HämäläinenBiitit: La Roca

Yhdessä Vasemmistofoorumin kanssa järjestettävä osatapahtumamme Yhteiset talkoot - paneelikeskustelu talouden myyteistä on lauantaina 26.9. klo 14 - 15.30 (Aleksis Kivi -salissa).. Keskustelemassa ovat taloustieteilijä Christer Lindholm, hyvinvointivaltion ja talouskasvun suhdetta tutkinut Laura Wiman sekä systeemiajattelustaan tunnettu itsenäinen kirjoittaja Aleksi Salonen.

Velkajarrufarssi on nyt edennyt siihen pisteeseen, että velkajarrulle nauravat jo aidanseipäätkin. Iro Researchin kansalaiskyselyssä alle kolmannes vastaajista uskoi, että Suomi pystyy toteuttamaan velkajarru­sopimuksen vaatimat sopeutukset. Ainoastaan kokoomuksen kannattajat ovat vielä uskossaan vahvoja, kaikkien muiden puolueiden kohdalla skeptikot ovat jo vähintään uskovaisten rinnalla, elleivät jo enemmistössä. Eivätkä pelkästään tavan kansalaiset suhtaudu velkajarruun kriittisesti, vaan äskettäin myös elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju kirjoitti puljunsa juhlajulkaisussa, että "Suomi ei pysty, eikä sen kannata, täyttää velkajarrun ehtoja". Kangasharjun ulostulosta tekee mielenkiintoisen se, että juuri hän on ollut viime vuosina näkyvimpiä velkakurin puolestapuhujia Suomessa. Onko Kangasharju siis kääntänyt takkinsa ja ryhtynyt kannattamaan enemmistöä hyödyttävää finanssipolitiikkaa?

Tervetuloa mukaan Yhteisiin talkoisiin, sarjaan, joka sukeltaa talouden myytteihin. Sarjan ensimmäisessä osassa lähdemme selvittämään, onko rahat loppu, velkaannummeko holtittomasti ja onko Suomi konkurssissa? Miksi meillä velkakeskustelu on niin tärkeässä roolissa talouspolitiikassa, vaikka olemme Euroopan mittapuulla vähän velkaantunut maa? Ja onko ne velat aina maksettava? Tuotanto: Vasemmistofoorumi, Vasemmisto NYT ja VideopajaTuottaja, toimittaja ja käsikirjoittaja: Taneli HämäläinenKuvaus ja editointi: Dimitri Ollikainen ja Lasse PoserGrafiikat: Veera Räsänen ja Taneli HämäläinenBiitit: La Roca

Saatteeksi: kuuntelin matkallani Tampereella junassa pe 11. 9. Kouvolan tuvallisuuskonferenssin keskusteluja ja hämmästyin miten pitkälle suomalainen turvallisuuskeskustelu on sitoutunut anglo-amerikkalaisen perinteen mukaisiin uhkakuviin ja niiden pohjalta synnytettyihin uhkiin ja politiikkaan.Tässä muutama ensiajatus, palaan asiaan laajemmin Puskurit, rajaseudut, rintamalinjatGeopoliittisessa keskustelussa suurvaltojen kohtaamisalueita määritellään usein puskureiksi, rajaseuduiksi ja puolustuksen rintamalinjoiksi. Sanasto ilmaisee samalla käsityksen siitä, mitä alueiden tehtävänä on, mitä mahdollistaa ja kenen intressejä ja vallan jatkuvuutta niiden tulee turvata. Toisin kuin ulkopoliittinen realismi ekologinen realismi asettaa tämän kysymyksen toisin: miten kansakuntien suhteet tulisi järjestää, silloin kun niiden elämän aineellinen perusta on yhteinen, mutta sitä koskeva päätösvalta ja vastuu jakautuvat epädemokraattisesti?

Uuvuttaako talouspuhe? Tuntuuko siltä, että keskustelu toistaa itseään vuodesta ja vaaleista toiseen? Rahat on loppu, elämme yli varojemme, hyvinvointi on liian kallista, verotus on varkautta ja ay-liikekin on mafia. Ei ole varaa muutokseen, vaikka ei ole varaa elää näinkään. Samaan aikaan rikkaat rikastuvat ja se on yhteiskunnallisen menestyksen merkki, vaikka köyhät köyhtyisivät ja planeetta palaisi. Tarinan mukaan olemme loputtomassa konkurssissa ja laskun maksaa normaali pieni suomalainen, joka ei vaan tajua rikastua. Yhteiset talkoot - yhden totuuden talouspolitiikka. Tietyt tarinat toistuvat talouskeskustelussa niin usein, että ne unohtaa helposti kyseenalaistaa. Vaikka lopulta ne ovat puhtaan ideologisia.

Pettymys demokratiaan ...Perinteelliseen akateemiseen tapaansa Timo Miettinen arvioi Ilmastokriisiä tehtyjen tutkimusten, päivän politiikan ja jopa tulevien sukupolvien elämän kannalta. Hän arvioi siis toden, hyvän ja reiluuden keskinäissuhdetta päivän politiikassa ja otsikoi puheenvuoronsa: ”Demokratia lupaa uusia mahdollisuuksia – ilmasto ei niitä anna” (1, HS 06.09.2026). Liberaalidemokratia ei siis toimi! Yllättäen hän vetoaa Hans Jonasen teokseen vuodelta 1979 ”Vastuun periaate” (Das Prinzip Verantwortung), joka on yksi vastaus Ernst Blochin teokseen ”Toivon periaate” (Das Prinzip der Hoffnung, 1954). Jonas suhtautuu epäluuloisesti sekä kapitalistiseen että silloiseen marxilaiseen teknologiauskoon: tulevaisuuden utopia ei saa oikeuttaa nykyhetken uhrauksia eikä luonnon rajatonta muokkaamista.

Saatteeksi: Olen nähnyt Vasemmistoliiton ensivuoden eduskuntavaalien vaaliohjelman luonnoksen, mutta en vielä sen taloudellispoliittista perustelua. Vaikutelmaksi jäi, että VAS katselee taloutta jälkikeynesiläisten silmälasien läpi. Kun VAS periaateohjelmassa puhutaan toivorikkaasti sosialismista ja nyt ohjelmassa on päällimmäisenä huolenpito ihmisistä, jäin miettimään niiden suhdetta. Alla joitakin ansiajatuksia Sosialisointi?Vasemmiston perinteinen vastaus kapitalismiin on ollut tuotantovälineiden sosialisointi: niiden siirtäminen yksityisestä omistuksesta valtion, kuntien, osuuskuntien tai muiden yhteisöjen hallintaan. Ratkaistavana on ollut ennen kaikkea ihmisten välinen valtasuhde: kuka omistaa, kuka päättää ja kuka saa tuotannon ylijäämän? Ekologinen kriisi pakottaa kuitenkin kysymään, ulottuuko tämä vastaus riittävän syvälle. Yhteisöllisestikin omistettu yritys voi kuluttaa luonnonvaroja, ulkoistaa ympäristöhaittoja ja alistaa tulevaisuuden nykyisille tuotantotavoitteille.

Uusimmassa teoksessaan Kieli vie Janne Saarikivi tutkailee kielen olemusta monista näkökulmista. Kirjan ytimessä on kielen ja sen myötä ajattelun sitoutuminen tietyssä paikassa elävien ihmisten ruumiilliseen kokemukseen. Jotta ajattelun ja tiedon moninaisuus säilyisi, tärkeää on pienten kielten ja paikallisten yhteisöjen puolustaminen globalisaation ja isojen valtioiden vetämien liittoutumien paineissa. Jos kaikki puhumme vain englantia (tai venäjää tai kiinaa), ajattelumme rajautuu vain niihin käsitteisiin, jotka tuon yhden kielen puhujien kokemuksesta nousevat. Oikeasti todellisuus on aina monenkirjavampi. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta Rosebudi Sivullisen lavalla kirjan julkistamistilaisuudessa käydyn keskustelun (03.09.2026) pohjalta minulle heräsi muutama kysymys ...

Ainakin populistisen oikeiston keskivertokannattajalle. Uskallan väittää, että todellisuudessa taustalla on aito mutta sanoittamaton huoli omasta taloudellisesta hyvinvoinnista. Jos haluamme olla uskottavin vastavoima laita- ja äärioikeistolle, meidän on uskallettava käydä viestinnällistä kamppailua meidän omilla säännöillä ja ehdoilla. Joka kerta kun tartumme jälleen uuteen rasistiseen, misogyyniseen, seksuaalivähemmistöjä halventavaan täkyyn, se tukee ensisijaisesti populistisen oikeiston aihevalintoja ja näkökulmia. Vaalit voitetaan hallitsemalla vaaliteemoja. Keskittymällä ennalta valittuihin kehystyksiin ja rajauksiin, hukkaamme viestinnällisiä resurssejamme, ja samalla suostumme käymään omaa vaalikamppailuamme hallituspuolueiden näkökulmasta edullisella tavalla. Suostumme kantamaan vastuun oikeiston yli 20 vuotta jatkuneesta hegemoniasta, vaikka puoluevalinnasta riippumatta…

Kokoomus on siis yksi niistä puolueista jotka ovat hyväksyneet 7 miljardin euron menolisäyksen ilman että ovat kertoneet miten se katetaan, ja samaan aikaan puolue tekee somessa pilkkaa oppositiosta, joka on esittänyt mallin jolla katettaisiin murto-osa samasta rahoitusongelmasta.

Suomen työllisyyskriisi ei johdu työntekijöiden haluttomuudesta, vaan työpaikkojen ja investointien puutteesta. Kun yksityinen raha seisoo, yhteiskunnan on uskallettava investoida osaamiseen, infrastruktuuriin ja kestävään teollisuuteen talouskasvun ja reilun työelämän turvaamiseksi

Tarvitsemme teollisuutta työpaikkojen ja verotulojen turvaamiseksi, sekä uutta että vanhaa. Vanhan teollisuuden katoa tulee mahdollisuuksien mukaan ehkäistä ja uutta teollisuutta rakentaa - mutta kaikki uusi teollistaminen ei välttämättä ole hyvää. 

Aika, paikka, politiikka (1)Politiikassa sanotaan jatkuvasti, ettei nyt ole aikaa. Talous on saatava kasvuun nopeasti, julkinen talous tasapainoon vaalikauden aikana ja yritysten kilpailukyky turvattava ennen kuin markkinat menettävät luottamuksensa. Sen sijaan ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, hoivan, koulutuksen ja demokratian ongelmat voidaan aina siirtää seuraavaan selvitykseen, hallituskauteen tai sukupolveen. Kyse ei kuitenkaan ole vain ajan puutteesta. Kyse on vallasta päättää, minkä asian aika on tärkeää ja missä paikassa sen seuraukset otetaan huomioon. Talouden päätökset tehdään yhdessä paikassa, mutta niiden kustannukset siirretään usein toisaalle. Yrityksen pääkonttori voi sijaita Euroopassa, raaka-aineet tulla Afrikasta tai Latinalaisesta Amerikasta, tuotanto tapahtua Aasiassa ja jätteet päätyä alueille, joiden asukkaat eivät ole osallistuneet päätöksiin.

HS sanomat jätti jälleen julkaisematta kommenttini, nyt Mika Malirannan ja Niku Määttäsen haastatatteluun teemasta: Selviääkö hyvinvointi­valtio ilman talous­kasvua? (HS 10.08.2026/Olivia Palenius) Tällainen se on: Tavoitteena ei ole työstä vapautuminen vaan työn vapauttaminen Mika Malirannan mukaan yleinen väärinkäsitys on, että taloustieteen tavoitteena olisi bruttokansantuotteen (BKT) kasvattaminen (HS 10.08.2026). Tavoite on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen, talouskasvu on keino siihen, ei tavoite: ”Jos hyvinvoinnin lisääminen johtaa talouskasvun hidastumiseen, niin that’s fine” (1). Talouskasvua kyseenalaistanut Laura Wimanin uusi väitöskirja tuo suomalaiseen talouskeskusteluun rakenteellisten tarkastelujen rinnalle taloudellisten rakenteiden ylläpitämät, niiden sisäiset toiminnalliset syyt ja seuraukset: taloudelliset systeemit eivät toimi lineaarisesti; mallinnuksissa ei voida tukeutua pelkkiin keskiarvoihin kuten Kalevi Sorsa säätiön uusiraportti osoittaa: ennustukset menevät pahasti hakoteille.

Talouskasvun palauttaminen vaatii julkisten investointien suuntaamista osaamiseen ja infrastruktuuriin pelkkien säästötoimien sijaan. Yhteiskunnan pienentämisen sijaan taloutta tulisi vahvistaa laajentamalla veropohjaa ja tekemällä investointeja yksityisen sektorin epävarmuuden aikana.

Saatteeksi: Suomessa on viime päivin pidetty kolme turvallisuuspoliittista seminaaria: Pohjanranta-keskustelut Keminmaalla ja Kotkaniemi foorumi Luumäellä ja Päämajasymposium Mikkelissä. Pohjanranta keskustelujen isäntä Paavo Väyrynen rakensi ketjua Snellman- Stålberg-Kekkonen korostaen pohjoismaista yhteistyötä ja EU:n moninkeskisyyden tarvetta. Mukana oli myös Markku Kangaspuron erinomainen alustus. Löytyy Polaris-tv:n sivuilta. (1) Kotkaniemi keskustelut P. E. Svinhufvudin kotimuseon puutarhassa keskittyivät puolestaan turvallisuuspoliittisiin uhkiin ja niiden aiheuttamaan pelkoon ja siten asevaraisiin vastapelotteisiin muutaman vuoden aikaikkunassa. Löytyy Yle-Areenasta (2) Pääomasymposiumin keskustelut olivat eurooppakeskeisiä ja kansallista yksimielisyyttä korostavia. Matti Vanhanen piti Mannerheim luennon. Politiikkojen paneelissa oli mukana VAS vpj. Laura Meriluoto.

Kasvupuheen haastaminen Suomessa on vuosikymmenten ajan toitotettu yhtä ja samaa viestiä: hyvinvointivaltio tarvitsee jatkuvaa talouskasvua selviytyäkseen. Jos kasvu hidastuu, seuraa muka väistämättä leikkauksia, palveluiden heikentämistä ja työehtojen rapauttamista. Mutta mitä jos tämä ei pidäkään paikkaansa? Laura Wimanin 10. elokuuta 2026 Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus haastaa yhden aikamme sitkeimmistä talouspoliittisista uskomuksista. Tutkimuksen mukaan hyvinvointivaltio ei ole automaattisesti riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta. Riippuvuudet ovat pitkälti seurausta poliittisista valinnoista ja rakenteista, joita voidaan myös muuttaa. Tämä on merkittävä havainto aikana, jolloin lähes kaikki yhteiskunnallinen keskustelu palautuu yhteen kysymykseen: kuinka paljon talous kasvaa? Leikkauspolitiikan vaihtoehto…

Iltalehti haastatteli valtiovarainministeri Riikka Purraa 4.8.2026, juuri ennen valtiovarainministeriön sisäisten budjettineuvottelujen alkua. Toimittaja kysyi, mikä on ministerin viesti työttömälle, joka etsii töitä muttei ole löytänyt. Purra vastasi kolmella lauseella, ja niissä toistuvat kaikki ne kolme mekanismia, jotka löytyvät läpi koko haastattelun. Ensin tulee varmuus ilman lukua. "Parempaan suuntaan ollaan ehdottomasti menossa." Mihin suuntaan, kuinka paljon ja millä aikataululla, jää kertomatta. Sitten tulee opposition ohittaminen leimalla, ei sisällöllä. Työpaikkoja "ei tehdä hokkus pokkus -keinoilla, ei myöskään silloin, kun oppositio näin haluaa esittää". Mitä oppositio on itse asiassa ehdottanut, ei mainita, eikä sitä siis myöskään kumota millään argumentilla.

Kommunistiksi itsensä tunnistanut Anna Kontula on HS:n haastattelussa (HS 31.072026) peloissaan: ”Tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä pimeältä sen takia, että se tosiasiallisesti sitä on, vaan sen takia, että seisomme sellaisella paikalla, josta ei kunnolla näe. Me seistään tällä hetkellä sen vanhan yhteiskunnan viimeisissä päivissä, ja me ei vielä nähdä, mitä sieltä on tulossa.” (1) Suurimpana uhkanamme Kontula pitää ekokriisiä. HS:n toimittaja Veera Paananen kyselee kuitenkin erityisesti toisesta uhasta, ”ennennäkemättömästä teknologisesta murroksesta”, ikään kuin nämä kaksi voitaisiin irrottaa toisistaan. Kommunistina Kontula suhtautuu palkkatyöhön kielteisesti, sillä juuri teknologinen kehitys - tieteistekninen vallankumous, kuten vielä 1970 -luvullakin asia ilmaistiin - on ”väylä, jolla proletariaatti voi vapautua pääoman ikeestä” (1).

Bruttokansantuote - mittaa mennyttä maailmaa!BKT voi kasvaa samaan aikaan, kun luonto köyhtyy, eriarvoisuus syvenee ja ihmisten kokemus tulevaisuudesta heikkenee. Talous voi näyttää tilastoissa vahvalta, vaikka hoiva rapautuu, työ muuttuu epävarmemmaksi, nuorten mahdollisuudet itsenäiseen elämään kaventuvat ja yhteiskunnan kyky ratkaista yhteisiä ongelmia heikkenee. Tämä ristiriita on nyt tullut mahdottomaksi ohittaa. Keväällä ja alkukesällä julkaistiin kaksi merkittävää YK-yhteyteen kuuluvaa raporttia, jotka pyrkivät vastaamaan tähän ristiriitaan kahdesta eri suunnasta. Ensimmäinen, Counting What Counts: A Compass of Progress for People and Planet, kysyy, mitä yhteiskunnallisella edistyksellä oikeastaan tarkoitetaan ja miten sitä pitäisi mitata.

Vasemmisto Nytin taustayhdistys järjestää paneelikeskustelun Maailmanparannuspäivillä (Suomen Sosiaalifoorumi) lauantaina 26.9. klo 14 - 15.30. Tapahtuma järjestetään Lapinlahden lähteellä Helsingissä. Keskustelun otsikko on Yhteiset Talkoot – paneelikeskustelu talouden myyteistä, ja se järjestetään yhteistyössä Vasemmistofoorumin kanssa. Keskustelu liittyy Vasemmisto Nytin taustayhdistyksen ja Vasemmistofoorumin tuottamaan videosarjaan, joka julkaistaan syyskuussa. Katso Sosiaalifoorumin eli Maailmanparannuspäivien ohjelma kokonaisuudessaan tästä linkistä. Rahat on loppu, elämme yli varojemme, hyvinvointi on liian kallista ja verotus varkautta. Tervetuloa mukaan Yhteisiin talkoisiin, paneelikeskusteluun, missä selvitämme, mitkä tarinat talouspoliittista todellisuuttamme ohjaavat ja onko niissä mitään perää? Keskustelu sukeltaa keskeisiin talouspolitiikassa vallitseviin myytteihin, kuten rahaan, velkaan, verotukseen, julkiseen sektoriin, kasvuun, kestävyyteen sekä tuloeroihin ja rikkaisiin.

Antti Ronkainen toteaa tämän päiväisessä HS esseessään (26.07.2026) Keskuspankkien politiikka on rikastuttanut rikkaita ja jarruttanut vihreää siirtymää aivan oikein kolme asiaa: • Keskuspankkien ”riippumattomuus” ei ole ollut poliittista neutraaliutta: QE on tukenut varallisuusarvoja, fossiilikapitalismia ja rahoitusmarkkinoita. • Korkopolitiikka on heikko väline energia-, sota- ja monopolihintojen aiheuttamaan inflaatioon. • Yleisen korkopolitiikan rinnalle tarvitaan eriytettyä luotonantoa, jotta välttämättömät siirtymäinvestoinnit eivät pysähdy. Ratkaisevin puute Ronkaisen puheenvuorossa on hänen suhteensa militarismiin. Kuten tiedämme, ”militarismi” on oikeiston keynesiläistä ”sosialismia”, "pelon politiikkaa", siinä missä ”sosiaalinen keynesiläisyys” on poliittisen keskustavasemmiston ”sosialismia”, "toivon politiikkaa". Ronkainen toteaa, että sotilasmenot ja velkasäännöt rajoittavat investointeja, mutta hän ei vielä käsittele sotilasmenoja itsessään kilpailuna samoista rahoitus-, työvoima-, energia- ja materiaalivaroista.

Koululiikunnan trauma ei pilaa liikuntasuhdetta elleivät vanhemmat sysää liikkumiskasvatusta koulun tehtäväksi. Kun tekee töitä liikunta-alalla ja erityisesti liikunnallisen elämäntavan ja korkeakoululiikunnan parissa, törmää riittävän usein käsitteeseen koululiikunnan aiheuttamista traumoista. Kävipä niinkin, että Vasemmistoliiton puoluekokouksessa esitettiin aiheeseen liittyvän ohjelmakirjauksen poistamista vedoten siihen, että liikunnan tuominen korkeakouluihin voisi jopa estää ihmisiä opiskelemasta, koska koululiikunnan trauma. (Esitystä ei kannatettu eikä siksi edes käsitelty.) Huonot kokemukset ovat varmasti tosia ja vaikuttaneet monen liikuntasuhteeseen. Liika kilpailullisuus, yksipuolinen lajivalikoima, kiusaamisen salliminen tai muuten vaan paska opettaminen eivät varmasti ole tehneet liikuntatunneista miellyttäviä. Mutta miksi niiden on annettu pilata liikunta kokonaan?

Pääsin polven tekonivelen vaihtoon terveyskeskuslääkärin ehdotuksesta kahden vuoden prosessin jälkeen kivuliaan nivelrikon vuoksi. Leikkaus onnistui. Sain hyvää hoitoa hyvinvointialueen sairaalassa leikkauksen jälkeen lääkärin arvioiman tarpeen mukaisesti. Olen hyvin kiitollinen siitä. Alussa en uskaltanut mennä ulos yksin edes rollaattorin kanssa, sillä huimauksen pelko ja ulko-oven raskaus estivät. Onneksi ystäviä riitti käymään ja pääsin ulos turvallisesti kävelyä harjoittelemaan lähes päivittäin. Toipuminen oli silti hidasta, mutta varmaa fysioterapeutin ohjeita noudattaen. Bussiin sisärollaattorin kanssa oli yksin lähes mahdotonta turvallisesti mennä. Se rajoitti elämää paljon. Läheskään kaikilla autollisia arjen ystäviä ei ole. Suomessa ikääntyvien toimintakyvyn ylläpidon tukemiseen ei ole vielä panostettu, vaan siitä on pikemminkin leikattu.

Yllättävä vastaus Kun YLE:n A-Studion toimittaja kysyi (09.07.2026) presidentti Niinistöltä: ”Jos tavoite on oikeasti saada rauhaa Eurooppaan ... niin mikä on sen kannalta kaikesta oleellisinta? ... niin keskellä eurooppalaisen NATOn rakentamiskeskustelua presidentti Niinistö vastasi: ... ”olen kyllä aika lailla huolissani siitä, että koko ihmiskunnan yhteinen vihollinen, joka on ilmastonmuutos, on jäänyt vähän syrjään ... tässä keskustelussa, mutta entäpä jos yhä useampi kansakunta havaitsee, että hetkinen siinä meillä on yhteinen uhka. Se saattaisi yhdistää ja järjestämään ne keskinäiset tappelut sitten myöhemmin.” (1, kurs. mvv) Jos ilmastokriisi on meidän vihollisemme…

Saatteeksi: Jyväskylän kesän puheohjelmiston teemana oli tänä kesänä Viisaus, tai oikeastaan epäily nykyviisauden viisaudesta. Seurasin ahta ensimmäistä keskustelua netistä ja kolmatta keskustelua Ihmisen kasvusta kohti viisautta kävin paikan päällä kuuntelemassa ja kommentoimassa - kas kun olen itsekin koulutukseltani, en psykologi, mutta psykologia oli tutkintoni pääaine. Tässä joitakin teeman minussa herättämiä kysymyksiä, ehkä joku vastauskin. Viisaus?Viisaus teemasta oli Kesässä kolme keskustelua: VIISAUS JA TYPERYYS (filosofian väitöskirjatutkija Anu Virtanen, kirjallisuustieteen dosentti Maria Laakso ja filosofian professori Arto Laitinen, EDUCA-lippulaivan koordinaattori Anna Roikonen ja nuorisotutkija Tomi Kiilakoski, ensimmäinen huumorin filosofian dosentti…

Onnittelut 80 -vuotiaalle rauhantyön veteraanille, Erkki Tuomiojalle. Erkki HS:ssa tänään (1.07.2026):”Me liityimme Natoon sinisilmäisessä uskossa Yhdysvaltoihin ja sen suojelukseen. Nyt on nähty, miten se on jo heittänyt Ukrainan bussin alle. Ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö se voisi heittää Suomeakin” Mikä oli ja on tämän "sinisilmäisyyden" takana? Vaatimus "kansallisesta yksimielisyydestä" ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaatimus, josta poliittinen oikeisto luopui heti miten kun se tuli sille mahdolliseksi. Miten ihmeessä Suomen NATO -optio kehittyi juuri hyväksytyksi ja voimaan 1. 7. 2026 voimaantulleeksi USA:n ydinaseoptioksi Suomessa? Miksi vasemmisto ja rauhanliike on epäonnistunut työssään rauhan puolesta?

Saatteeksi: jälleen yksi kirjoitukseni, jota HS ei katsonut voivansa julkaista. Lisäsin viitteet tutustuttavaksi. Elämän ehtojen yhteisöllinen uusintaminen Juha Pippurinen kirjoittaa (HS 27-06-2026) hämmentyneenä: ”... Euroopassa käytävälle suursodalle onnistutaan laskemaan karkea hintalappu. Ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja luontokadolle talouden mittaristomme ovat edelleen lähes sokeita” (1) viitaten juuri aiheesta valmistuneeseen valtioneuvoston työryhmäraporttiin. (2) Todellako? Mistähän tämä sokeus johtuu? Johtuisikohan se siitä näkemyksestä, että yhden kansantalouden alijäämä on toisen kansantalouden ylijäämä ja että riittää kun ne saadaan tasapainoon alijäämiä ja ylijäämiä kansainvälisesti sääntelemällä? Että, on samantekevää mille tuotanto- ja kulutustasolle tasapaino asettuu ja että on myös samantekevää, tapahtuuko tämä talouden militarisoimisen kautta vai sen yhteisöllistä perustaa vahvistavalla tavalla?

Uusien töiden muodostuminen ei välttämättä tule saumattomasti. Siksi tähän siirtymään ja uuteen työllisyyden aikaan on reagoitava perustulolla.

Vasemmisto eteni Andalusian vaaleissa

Tulevien eduskuntavaalien ei tarvitse olla dystopiavaalit. Vasemmiston tehtävänä on vakuuttaa suomalaiset siitä, että meillä on kansakuntana edelleen varaa tulevaisuudenuskoon.

Vuosikymmeniä suomalainen oikeisto on myynyt leikkauksia hyvinvointivaltion pelastamisena. Nyt se argumentti on poissa.